Se AITO turkulainen ❤️

Kuvittele kaksi turkulaista vanhaa kaverusta, jotka tapaavat Kauppatorilla – tietysti juuri sillä hetkellä, kun kahvila houkuttelee tuoksullaan ja ihmisvilinässä on sitä tuttua, lämmintä tunnelmaa. He istahtavat lempikahvilaansa, tilannevat kahvit ja tietenkin ne aidoimmat, sokerilla kuorrutetut turkulaiset munkit, jotka sulavat suussa ja herättävät muistoja menneiltä ajoilta.

Siinä he sitten istuvat, kuuntelevat ympärillään pyörivää turinaa ja naurua, katsovat kauniita ja ystävällisiä turkulaisia, jotka kuljeskelevat kiireettömästi ohi. Jokainen hymy, jokainen tuttu murresana tuo mukanaan iloa, huumoria ja sitä turkulaista kauneutta, jota ei voi kopioida – se on koettava itse.

Kun munkit on nautittu ja kupposet tyhjennetty, on aika siirtyä seuraavaan etappiin. Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi he suuntaavat suosikkijokilaivaansa. Pari ensimmäistä hörpätään, ja ympärillä olevat ihmiset ja äänet tuntuvat kuin ystävien seurassa vietetylle iltapäivälle. Jokirannassa kävellessä turkulainen maisema avautuu heille tuttuun tapaan: rakas lempisilta, lempihöyrylaiva ja lempikirkon siluetti heijastuvat joen pintaan kuin vanha postikortti.

Matkan varrella he bongailivat kaupungin ikonisimmat nähtävyydet: numeroin varustettu savupiippu, jokilautta, funikulaari, Föri, alaston juoksijapatsas, tuulimylly ja iso valkoinen joutsen. Kaupunginosat ja kadunkulmat vilisevät mielessä, ja jokainen askel tuntuu siltä, että kävellään rakkauden maaperällä. Jokainen sisäänhengitys on täynnä kotipaikan tuoksua, jokainen katse täynnä sen kauneutta.

Näiden hetkien jälkeen he pysähtyivät ja ajattelivat: